Puomitikasauton kuljettaja

  • Jaa Facebookissa
  • Jaa Twitterissä

Puomitikasauton käyttö vaatii erikoiskoulutusta

Länsi-Uudenmaan pelastuslaitoksella on käytössään viisi puomitikasautoa. Espoossa keskuspaloasemalla ja Espoonlahden paloasemalla sekä Lohjan paloasemalla puomitikasautot ovat joka päivä välittömästi hälytettävissä. Raaseporissa Tammisaaren paloasemalla sekä Hangon paloasemalla puomitikasautot ovat miehitettyinä työvuorovahvuuksien niin salliessa.

Palomies Mikael Westerlund on toiminut palomiehenä Tammisaaren palolaitoksella ja myöhemmin Länsi-Uudenmaan pelastuslaitoksella vuodesta 2000. Hän on erikoistunut palomiestyönsä lisäksi puomitikastyöskentelyyn. Tammisaaressa on ollut jo pitkään nostolava- ja myöhemmin puomitikasautojen käyttöhistoria, joten hän on halunnut erikoistua nostolaitteiden käyttöön, koska ne ovat kiinnostaneet häntä.

Puomitikasauton käyttöön voi erikoistua käymällä työn ohessa erilaisia erikoistumiskursseja, joista tavallisimmat ovat. ns. IPAF -kursseja (International Powered Access Federation). IPAF on kansainvälisesti käytössä oleva koulutus, jossa käydään läpi erilaisia nostolaitteita ja niiden turvallista käyttöä. Normaalisti vain pieni osa pelastuslaitoksen IPAF-koulutuspaketista sisältää varsinaista pelastustoimen kaluston käyttöä, jonka vuoksi pelastuslaitos järjestää säännöllisesti myös muuta täydennyskoulutusta, jossa opetetaan ja kerrataan erityisesti pelastuslaitoksen oman nostokaluston käyttöä.

Monikäyttöinen työväline

Puomitikasautoa voidaan pelastustoimen tehtävissä käyttää esimerkiksi myrskypuiden kaatoon ja raivaukseen, vesikaton avaaminen rakennuspalotilanteessa, ihmisten pelastamiseen mm. parvekkeelta, katoilta sekä esimerkiksi vesisukelluksessa sukeltajan työtasona ja sukellusalueen valaisemiseen satamalaiturissa. Länsi-Uudenmaan pelastuslaitoksen puomitikasautojen enimmäiskorkeudet ovat ajoneuvosta riippuen noin 30-40 metriä.

Työvuorossa puomitikasautoon määrätylle palomiehelle kuuluu muutamia tärkeitä päivärutiineja normaalien työtehtävien lisäksi. Jokaisessa työvuorossa Westerlund suorittaa autolle koeajon, eli auto ajetaan pihalle, pedataan (tukijalat asetetaan paikoilleen ja auto nostetaan niiden varassa ilmaan), nostetaan puomi pystyyn ja kokeillaan, että esimerkiksi turvalaitteistot (mm. turvalasku) toimivat. Lisäksi auton kalustokaapit tulee käydä läpi ja tarkistaa, että kaikki kalusto on paikoillaan ja käyttökunnossa.

Puomitikasauton kuljettajan tulee tehtävässään pitää mielessään kokonaisuus yksittäisten suoritteiden sijaan. Haastavinta ei välttämättä ole se, että ajoneuvon saa pedattua ahtaille pihoille ja ohjattua korin oikeaan paikkaan. Kuljettajan pitää jo hälytysajoa liikennevirrassa ajaessaan pohtia reittivalintoja ja turvallista ajonopeutta. Raskaan nostopuomiston takia ajoneuvon painopiste on normaalia sammutusautoa korkeammalla, ja sen kokonaismassa voi olla jopa 32 tonnia. Ajotiet yleensä käyvät kapeammiksi ja heikommin kantaviksi, mitä lähemmäs kohdetta päästään. Lisäksi ajoneuvo on osattava sijoittaa sopivaan paikkaan ahtaalla pihalla tai kadun varressa, jotta sen kanssa pääsisi työskentelemään mahdollisimman tehokkaasti.

Kaikissa olosuhteissa puomitikasauton käyttö ei ole mahdollista. Voimakas tuuli (yli 12,5 m/s) sekä kova, yli -25 asteen pakkanen estävät puomitikasauton käytön onnettomuuspaikalla.

Rankkaa työskentelyä kymmenien metrien korkeudessa

Puomitikasauton kuljettaja.Puomitikasauton korissa on periaatteessa tilaa neljälle henkilölle, mutta silloin siellä ei ole enää tilaa esimerkiksi työkaluille. Parhaiten työskentely onnistuu, kun korissa on kuljettajan lisäksi yksi henkilö töissä. Pääsääntöisesti kuljettaja vain ohjaa koria ja toinen savusukeltaja työskentelee esimerkiksi katon avauksessa tai raivaamisessa. Mikäli molemmat korissa työskentelevät henkilöt ovat myös koulutettuja puomitikaskuljettajia, voidaan rooleja vaihtaa työskentelyn lomassa.

Pääsääntöisesti kuljettaja ohjaa puomia ja koria ylhäällä korissa, mutta mikäli esimerkiksi voimakkaassa tulipalossa tarvitaan ainoastaan vettä korin vesitykistä, voi koria ohjata myös alhaalta maatasolta; molemmissa paikoissa on samanlaiset ohjauspaneelit. Myös korissa työskentelevien työturvallisuus on tärkeää: jokaisella pitää olla putoamissuojaimet, eli valjaat kiinnitettyinä sekä kypärät päässä.


Kokemus tuo osaamista ja varmuutta

Puomitikaskuljettajana haastavinta ovat Mikael Westerlundin mielestä ylipäänsä työskentely korkeissa paikoissa. Hän toivoisi edelleen pääsevänsä harjoittelemaan lisää, koska vain käytännön tilanteiden kautta kuljettaja oppii arvioimaan; mihin ajoneuvo esimerkiksi olisi sijoitettava, jotta korin kanssa pääsee tarvittaviin paikkoihin. Jos katolla huomaa, että paikka onkin väärä eikä ulottuvuus riitä, voi olla myöhäistä lähteä siirtämään autoa. Auton siirto-operaatioon menee helposti jopa parikymmentä minuuttia. Eräs Westerlundin mieleen jäänyt tehtävä oli tulipalo Koverharin terästehtaalla Hangon Lappohjassa. Tilanteessa hänen piti päästä korin kanssa hyvin korkealle, ja irrottaa peltejä seinästä palopesäkkeiden sammuttamiseksi.

Omalla erikoistumisalallaan Tammisaaressa Westerlund näkee huonona sen, että hän ei pääse käyttämään puomitikasautoa riittävän usein osaamisen kartuttamiseksi ja rutiinin ylläpitämiseksi. Pelastuslaitoksen läntisellä alueella puomitikasautoa ei lasketa osaksi minimivahvuutta, vaan puomitikasauto miehitetään vain, mikäli työvuoron vahvuutta on yli minimin (esimies ja kolme palomiestä).

Toisaalta hyvää keskisuuressa pelastuslaitoksessa on se, että henkilökunta pääsee siirtymään talon sisällä asemalta toiselle. Esimerkiksi puomitikaskokemusta voi käydä hakemassa pelastuslaitoksen muilta paloasemilta, joissa on puomitikasyksikkö. Toki jokaiseen ajoneuvoon kuuluu oma laitekohtainen perehdyttäminen ennen käyttöä.

Lopuksi Mikael Westerlund haluaa muistuttaa alueen asukkaita siitä, että kiinteistöjen pelastustiet ja ajotiet pidetään auki ja kulkukelpoisina; eikä autoja pysäköitäisi mihin sattuu. Näillä ohjeilla myös hänen työnsä helpottuu, kun pelastuslaitoksen apua tarvitaan nopeasti.

Julkaistu 30.4.2013 klo 13.23 , päivitetty 2.9.2020 klo 12.29

Aihealue:
  • Pelastuspalvelut, 
  • Turvallisuus